Ajatteluntaidot.fi

Mitä tarkoittaa neurodiversiteetti?


Geenit, elämänkokemukset, kasvumpäristö ja elintavat muokkaavat aivoja. Kenelläkään toisella ei ole täysin samoja geenejä ja elämänkokemuksia kuin sinulla - siksi kenelläkään ei voi olla täysin samanlaiset aivot kuin sinulla.

Jokaisessa ryhmässä on kymmeniä erilaisia aivoja. Tätä aivotoimintojen monimuotoisuutta kutsutaan neurodiversiteetiksi. Luonnossa vallitsee  biodiversiteetti, luonnon monimuotoisuus. Maapallolla vallitsee kulttuuridiversiteetti, kulttuurien moninaisuus. Kaikkialla, missä
on ihmisiä, vallitsee neurodiversiteetti - neurologisten piirteiden moninaisuus.

Jokaisen ihmisen aivoissa on sekä vahvuuksia että heikkoja alueita. Ei ole olemassa "täydellisiä" aivoja, joissa ei olisi lainkaan heikkoutta tai kömpelyyttä jollakin aivoalueella.

Aivoja voi verrata sademetsään, jossa vilisee kasvua, kukoistusta, kuihtuneita polkuja, valintaa ja kilpailua. Luonnossa kukin kasvi ja eläinlaji etsii sille sopivan
kasvuympäristön. Samalla tavoin ihmisen kannattaa muokata elin- ja oppimisympäristöään sellaiseksi, että se sopii omille yksilöllisille aivoille.

Neurologiset ja psykiatriset diagnoosit kuvaavat sitä, millä tavoin tietyt yksilölliset, synnynnäiset tai tilapäiset aivotoiminnan piirteet saattavat vaikeuttaa arjessa pärjäämistä ja ryhmässä toimimista. 

Neurologisia ominaisuuksia kuvataan usein "ongelmiksi" ja " häiriöiksi". Monesti kyse on enemmänkin aivojen yksilöllisyydestä kuin häiriöstä.



Aspergerin oireyhtymä
Aspergerin oireyhtymän diagnoosi poistettiin kansaivälisestä psyykkisten sairauksien diagnoosiluettelosta, koska sen diagnoosikriteerien katsottiin olevan liian epämääräiset, jotta sitä voisi kutsua sairaudeksi. Aspergerin oireyhtymä, kuten muutkin neurologiset oireyhtymät, tarkoittaa myös vahvuutta, ei pelkästään ongelmia. 

Aivotutkimuksissa on havaittu, että Aspergerin (AS) diagnoosin saaneilla on muutamia poikkeamia etuotsalohkon ja päälakilohkon aineenvaihdunnassa. 

Yhdessä tutkimuksessa todettiin, että AS-piirteisten etuotsalohkon alueella erittyi tavanomaista enemmän N-asetyyliasparaatti -nimistä aminohappoa. Mitä enemmän N-asetyyliasparaattia erittyi, sitä vahvemmin henkilöllä oli pakonomaisia, intensiiviä kiinnostuksen kohteita ja hyvin kaavamaista käyttäytymistä. 

Toinen kiinnostava löydös oli koliinin eritys aivoissa. Mitä enemmän AS-piirteisen henkilön aivoissa erittyi koliinia, sitä enemmän hänellä oli heikkoutta sosiaalisessa vuorovaikutuksessa. 

Intensiivinen kiinnostus ja keskittyminen tiettyihin aihepiireihin on suuri vahvuus, jota kannattaa hyödyntää opinnoissa ja työelämässä.



ADHD
ADHD eli Attention Deficit Hyperactivity Disorder on tarkkaavaisuus- ja ylivilkkaushäiriö.  Lapsuus- ja nuoruusiässä se aiheuttaa keskittymis- ja impulsiivisuusvaikeuksia, jotka useimmiten häiritsevät merkittävästi arjessa toimimista, kaveruussuhteita ja ryhmiin sopeutumista. Iän ja aivojen kehittymisen myötä ylivilkkaus yleensä vähentyy. Tarkkaavaisuushäiriö voi ilmetä myös ADD:na eli pelkästään tarkkaavuuden ongelmina ilman ylivilkkautta.

Noin 50 prosenttilla lapsena ADHD-diagnoosin saaneista on tarkkaavaisuus- ja impulsiivisuusvaikeuksia myös aikuisena - ja 50 prosentilla ei ole merkittäviä, arkea vaikeuttavia oireita enää juuri lainkaan.

Aikuistumisen myötä ADHD-piirteet voivat osoittautua vahvuudeksi. ADHD-piirteiset ovat usein tarmokkaita tekemään töitä, luovia, sanavalmiita ja rohkeita sosiaalisissa tilanteissa. Nämä piirteet voivat johtaa hyvään työuraan. 

Tehtävien aloittaminen voi monesti olla haastavaa, mutta vauhtiin päästyään ADHD-piirteisillä on taipumusta tehdä töitä sinnikkäästi ja voimia säästelemättä, joskus aivan liikaa. Kun ADHD-piirteinen motivoituu jostakin asiasta, hän pystyy keskittymään hyvin.  Joskus hän hyperfokusoituu eli uppoutuu täysin mielenkiinnon kohteeseensa ja sulkee mielestään kaiken muun.

Elämässä on paljon asioita, jotka eivät ole valtavan innostavia, silti ne täytyy tehdä. Nämä arjen rutiinit ja velvollisuudet voivat olla ADHD-piirteiselle haastavia. 

ADHD-oireita voi lievittää hyvällä ruokavaliolla, stressinsäätelyllä, aktiivisella liikunnalla ja säännöllisillä elämäntavoilla. Aivoystävällinen ravinto, terveelliset elämäntavat  ja kannustava ympäristö helpottavat ADHD-piirteitä ja tuovat oireyhtymän vahvat puolet, kuten luovuuden ja yritteliäisyyden esiin.



Autismin kirjo
Autismia on monen asteista. Yleensä vanhemmat huomaavat noin 2 - 3 vuoden iässä, että heidän lapsensa ei kehity samoin kuin muut lapset.  Autismin pääoireita ovat:

Kommunikointivaikeudet Syvästi autistinen henkilö ei kommunikoi välttämättä lainkaan puhumalla eikä käyttämällä kasvonilmeistä. Lievemmissä autismin muodoissa puhe voi olla monotonista. Autistisista piirteistä voi kertoa myös se, että henkilö puhuu taukoamatta välittämättä lainkaan toisten ihmisten puheenvuoroista, mielipiteistä tai tarpeista, esimerkiksi siitä, että keskustelukumppani sanoo haluavansa lopettaa keskustelun, koska hänellä on kiire. 

Toistuvat rutiinit Monesti autistiset ihmiset nauttivat toistuvista rutiineista, kuten tietyn tavaran pyörittelystä käsissä, musiikin kuuntelusta tai tietyistä rutiinikysymyksistä vuorovaikutustilanteissa. Rutiiinin muuttuminen tai poistuminen voi hämmentää ja häiritä autistista ihmistä huomattavan paljon. 

Vaikeudet sosiaalisissa tilanteissa Autistiset ihmiset välttelevät yleensä katsekontaktia ja heidän voi olla vaikea ymmärtää toisten ihmisten tunteita, tarpeita ja kasvonilmeitä. Heillä on aistiyliherkkyyttä, joka voi vaikeuttaa vuorovaikutustilanteita. Monet autistiset ihmiset eivät voi sietää kevyttä kosketusta. Vaatemateriaalien kosketus ihoa vasten voi olla heille epämukavaa, samoin kovat äänet ja kirkkaat valot.  Toisaalta jotkut autistiset ihmiset voivat tuijottaa tuntikausia kirkasta valoa. Aistiherkkyydet ovat yksilöllisiä.

Autismia voidaan hoitaa kuntoutuksella ja oireisiin sopivalla lääkityksellä. Lievät autistiset piirteet eivät välttämättä vaikeuta elämää kovinkaan paljon, jos onnistuu luomaan omille aivoille sopivan elämäntyylin. 

Opinnot, työ ja asuinpaikka on mahdollista valita niin, ettei autismin piirteistä ole juurikaan haittaa. Omat yksilölliset haasteet sosiaalisissa tilanteissa kannattaa tiedostaa ja vuorovaikutustaitoja voi harjoitella esimerkiksi terapiassa. Jos silmiin katsominen on ylivoimaista, voi opetella katsomaan keskustelukumppanin otsaan, niin ei anna itsestään välttelevää ja välinpitämätöntä vaikutelmaa.



Kaksisuuntainen mielialahäiriö
Kaksisuuntainen mielialahäiriö on sairaus, jossa mielialat, käyttäytyminen ja energiatasot vaihtelevat jyrkästi. Sairaus on perinnöllinen ja usein se alkaa nuoruudessa jonkin traumaattisen kokemuksen jälkeen. 

Tutkimuksissa on löydetty useita poikkeamia kaksisuuntaista mielialahäiriötä sairastavien aivoissa. Heidän etuotsalohkossaan on tavanomaista vähemmän gliasoluja eli hermotukisoluja. Myös aivojen valkoista ainetta eli myeliiniä ja aksoneita on vähemmän. Heidän aivokurkianen on tavanomaista pienempi ja hippokampuksessa on vähemmän neuroneita. 

Kaksisuuntainen mielialahäiriö eli bipolaarisuus voidaan onnistua pitämään tasapainossa lääkityksellä ja elämäntavoilla. Hyvä, aivoystävällinen ravinto, säännöllinen liikunta, läheiset ihmissuhteet ja hyvä stressinsäätely auttavat hoitotasapainon ylläpidossa.

 



Kielelliset erityisvaikeudet
Kielelliset erityisvaikeudet tarkoittavat lukemisen, kirjoittamisen, sanojen ja äänteiden ymmärtämisen, sana- tai lausejärjestyksen muodostamisen sekä asioiden nimeämisen ongelmia. Vaikeudet voivat liittyä yhteen tai muutamaan edellä mainitusta tai kaikkiin. 

Kun puhuminen, kirjoittaminen  tai lukeminen on vaikeaa, oppilaasta saattaa tuntua, että hän on tyhmä. Kyse ei ole tyhmyydestä eikä kielellisillä  erityisvaikeuksilla ole mitään vaikutusta älykkyyteen. Aivojen vasemmassa etuotsalohkossa on alueita, jotka vastaavat kielellisestä prosessoinnista. Tällä alueella on jokin häiriö, joka vaikeuttaa kielen prosessointia. 

Samanaikaisesti monet muut aivojen alueet ovat vahvoja. Kielellisiä erityisvakeuksia omaava oppilas voi olla esimerkiksi liikunnallisesti lahjakas, taitava ajattelun taidoissa, hyvän itsetuntemuksen omaava, luova, visuaalinen, musikaalinen tai energinen. 

Tutkimuksissa on todettu, että kielellisiä erityisvaikeuksia omaavat aivot joutuvat tekemään viisi kertaa enemmän töitä kuin tavanomaisesti kieltä prosessoivat aivot. Ei ihme, että oppilaat monesti uupuvat koulutyöhön tai alkavat vältellä oppimista. Kannustava ympäristö ja itsetunnon tukeminen ovat ensisijaisen tärkeää. Kaikki tarjottu tuki ja erityisopetus kannattaa ottaa vastaan. Kielellisiä erityisvaikeuksia voi kuntouttaa neuropsykologisessa kuntoutuksessa.



Matematiikan oppimisvaikeus
Matematiikan oppimisvaikeudet näkyvät jo alakoulussa. Ne tarkoittavat peruslaskutaitojen oppimisen vaikeuksia, joita ei voi selittää kiinnostuksen puutteella eikä sosiaalisilla tekijöillä. 

Matematiikan oppimisvaikeuksien hoidossa on tärkeää, ettei laskeminen muutu ahdistavaksi asiaksi ja välttelyn kohteeksi. Monimutkaisempaa matematiikkaa kaikkien ei tarvitse hallita, riittää kun saavuttaa itselle hyvän ja hyödyllisen matematiikan osaamistason.



Touretten oireyhtymä
Touretten oireyhtymästä kirjoitettiin ensimmäisen kerran jo vuonna 1825. Ranskalainen neurologi Jan-Marc Itard kuvaili tuolloin teksissään naista, jolla oli ollut tic-oireita seitsemän vuoden iästä alkaen. Ticit ovat toistuvia,
tahtomattomia äännähdyksiä ja liikkeitä. 

Kuusikymmentä vuotta myöhemmin, vuonna 1885 Georges Albert Edouard Brutus Gilles de la Tourette (1857-1904) kirjoitti kuvaukset useiden potilaiden tic-oireista. Kyse on siis hyvin vanhasta diagnoosista. 

Touretten oireyhtymän oireena ovat ticit, jotka voivat siis olla motorisia liikkeitä, ääniä, sanoja, lauseita tai liikkeen ja sanojen yhdistelmiä.

Touretten oireyhtymään vaikuttavat samat aivojen välittäjäaineet kuin ADHD-oireyhtymään: dopamiini, serotoniini ja noradrenaliini (tosin näiden välittäjäaineiden vaikutusta Touretten oireyhtymään ei ole täysin selvitetty). Osalla ihmisistä on sekä ADHD:n, OCD:n (pakko-oireinen häiriö) että Touretten oireyhtymän piirteitä. 

Touretten oireyhtymään vaikuttavat aivojen tyvitumakkeet, jotka sijaitsevat etuaivoissa. Tyvitumakkeilla on vaikutusta oppimiseen ja motoriikkaan. Ne estävät tarpeettomien ja ei-toivottujen liikkeiden syntyä. Jos tyvitumakkeissa on häiriö, se voi aiheuttaa ei-toivottuja liikkeitä. 

Touretten oireyhtymää voidaan hoitaa lääkkeillä, mutta useinkaan lääkehoitoa ei tarvita, koska ihmiset oppivat pärjäämään ticien kanssa. Ticin voi oppia harjoittelemalla ennakoimaan ja lieventämään. Joskus ticit lieventyvät tai häviävät iän myötä. 

Ihmisille kannattaa kertoa avoimesti Tourettesta. Monet suhtautuvat ticeihin ymmärtäväisesti ja jättävät ne huomioimatta, kun he tietävät, mistä on kyse.



FAS (Fetal Alcohol Syndrome)
Raskaudenaikainen alkoholinkäyttö voi aiheuttaa syntyvälle lapselle FAS-oireyhtymän. Se näkyy tiettyinä kasvonpiirteinä: Pää on tavallista pienempi, kasvonpiirteet ovat latteat ja nenä lyhyt. FAS voi aiheuttaa myös kognitiivisia vaikeuksia, motoriikan heikkoutta, oppimisvaikeuksia ja impulsiivisuutta. 

FAS-piirteiset kompensoivat useimmiten oireyhtymän haittoja aivojensa ja luonteensa vahvuuksilla, kuten sosiaalisuudella, sanavalmiudella, kekseliäisyydellä, energisyydellä, sitkeydellä ja tahdonvoimalla.



Traumat ja traumaperäinen stressihäiriö
Trauman voi aiheuttaa kokemus, joka ylittää psyykkisen sietokyvyn. Se on muisto, joka jättää aivoihin jäljen turvattomuudesta, pelosta, uhasta tai jännityksestä. Yleisin trauma on kiintymyssuhdetrauma -  kokemus siitä, ettei ole tullut lapsena hyväksytyksi, rakastetuksi, nähdyksi ja kuulluksi. 

Traumoista voi selvitä traumatisoitumatta, jos  ympärillä on välittävien ihmisten turvaverkosto ja aivoihin on kehittynyt psyykkistä joustavuutta, resilienssia. Resilienssi on kykyä käsitellä vastoinkäymisiä, oppia niistä ja jalostaa niistä voimavaroja. 

Joskus kokemukset ovat niin kovia, ettei psyykkinen joustavuus auta. Silloin traumaattiset muistot koteloituvat, niiden avaaminen tuntuu liian tuskalliselta. 
Jos ihminen elää pitkään äärimmäisen stressavissa ja uhkaavissa olosuhteissa, hänelle voi kehittyä traumaperäinen stressihäiriö.  Aivot ovat kaiken aikaa hälytystilassa ja rauhoittuminen on hyvin vaikeaa.

Traumat ja traumaperäiset stressihäiriöt tarvitsevat asianmukaista hoitoa. Aluksi mielen psyykkistä tilaa pyritään vakauttamaan niin, että ihminen kokee olevansa turvassa ja että hänellä on voimavaroja vaikeiden muistojen terapeuttiseen työstämiseen. Kun voimavaroja ja vakautta on riittävästi, voidaan aloittaa traumaterapia tai muu psykoterapeuttinen työskentely. 

Traumoja voidaan avata myös taiteen avulla. Jos puhuminen on vaikeaa, traumaa voi käsitellä maalaamalla sen paperille väreiksi, muodoiksi ja symboleiksi. Traumoja voi käsitellä myös kirjoittamalla tarinoita ja biisejä. 

Esimerkiksi newyorkilaisessa kidutuksen uhrien auttamiseen erikoistuneessa kriisikeskuksessa työskentelee teatteriryhmä. 

Kriisikeskuksessa on oivallettu, että ihmiset eivät aina pysty puhumaan terapeutille kokemastaan. Mutta he pystyvät kertomaan tarinansa teatteriryhmälle, joka tekee siitä näytelmän. 



Skitsofrenia
Skitsofreniaa sairastavien mieli on jakautunut niin, että heidän on vaikea erottaa, mikä on todellista ja mikä ei. Sairaus puhkeaa yleensä kahdenkymmen ikävuoden tienoilla. Miehet sairastuvat yleisimmin 20 - 25 -vuotiaana, naiset 25 - 30 -vuotiaana. 

Skitsofrenia on yleisin psykoosisairaus. Sen oireita ovat harhat, hallusinaatiot ja harhaluulot.  Skitsofreniaan ei tunneta yhtä tiettyä syytä. Se voi olla perinnöllistä, sairauden puhkeaminen voi olla huumeiden käytön seurausta tai se voi puhjeta syntymässä saadun aivovamman seurauksena myöhemmällä iällä.

Skitsofrenian kanssa voi elää hyvää elämää. Lisätietoa skitsofreniasta saa osoitteesta Skitsofreniatietoa.fi

 

Lue seuraavaksi:

Toimintahäiriöitä aivoissa